Pukusovitukset 1 ja 2, millimetriviilausta

MertOtsamo_SaijaSaarela(1).jpg

Oikeasta kankaasta ommellun puvun ensimmäinen sovitus oli elämys sekä minulle että suunnittelijalle “aputyttöineen”, mutta ehkä vähän eri tavalla.


Huokailin peilin edessä laskeutuvaa materiaalia ja ihanaa leikkausta ja miten kaunis puku on takaakin, vaikka oikeasti en kyllä edes nähnyt sitä kunnolla kuin edestä. Sopiva vaate nyt vain on ylellinen keskeneräisenäkin.


 

Harva meistä on yhtä tehdasmitoituksen kanssa, mutta perheen naiset ovat onnistuneet haalimaan oikein harvinaisen laajan kokoelman vaatehaasteita alkaen kaikinpuolisesta nukkekoosta päättyen urheilijavartalon erityispiirteisiin. Epäilemättä ajoissa, jolloin vaatteet joko tehtiin kotona tai teetettiin ompelijalla/räätälillä oli myös synkät puolensa, mutta ainakin aikuiset saivat käyttää edes jokseenkin oikean kokoisia ja muotoisia vaatteita.

Standardikokoinen ihmekin on perheeseen osunut monipuolisesti koko-ongelmaisten joukkoon. Miesten pukuja ja kenkiä olisi kaapeissa metritolkulla, ellen (kateuksissani) jarruttelisi minkä ennätän. Puku, kengät, farkut, takki, paita ja niin edelleen: sen kuin valitaan ja kävellään kassalle maksamaan, aina istuu. Se pitkänaamainen ja piimänhapan nainen miesten vaateosastolla olen sitten ollut minä…

Mutta miksi Mertin ja ompelijan elämys oli osittain toista maata kuin oma ihasteluni? Nooh, kangas ei käyttäytynyt yksityiskohdissa aluksi kovinkaan yhteistyöhaluisesti. Siinä vaiheessa Mertillä oli takanaan kolme harsimis- ja kaksi purkukertaa ja – minkä nyt  tiedämme – edessä kolme käsinompelukertaa.

Jo ensimmäisellä kerralla olimme kuitenkin kaikki luottavaisia sen suhteen, että hyvä siitä tulee. Topakka “aputyttö”, joksi hän itseään kutsui vaikka ei ompelukoneenpolkijana olekaan aivan eilisen teeren tyttäriä, totesi, että pitkänkin uran jälkeen tulee vielä uusia haasteita ratkaistavaksi. Mikään ei silti ole vielä koskaan jäänyt tekemättä. Ei jäänyt tälläkään kertaa.

Toisella pukusovituskerralla sain solahtaa vaatteeseen, jossa detaljit ovat asettuneet kuten pitääkin. Ne näyttävät niin helpoilta ja luontevilta, kuin ainoastaan pahiten päänvaivaa tuottaneet osaavat.

Ateljeessa on paiskittu pitkää päivää. Voi olla, että puku on jo kahden sovituksen jälkeen valmis. Sitten tämä hauskuus on (nyyh) ohi, ainakin tältä erää. Toisaalta iltapukuprojekti on ollut niin positiivinen kokemus, että tämä tuskin jää ainoaksi.

PS. Suunnittelukerran lisäksi meillä on nyt takana yhteensä kolme sovitusta, eikä vieläkään yhtään neulanpistoa, vaikka neuloja on ollut puvussa kymmenittäin, ellei sadoittain. Epätodellista!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s