Ammattilaisten käsissä

kuva(35)

Kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnaan on antanaut kerrankin hyvän varukkeen lelliä itseään monella tavalla. Ei niin, etteikö sitä olisi lupa muutenkin tehdä, mutta aika usein arkinen aherrus jyrää hemmotteluhoitojen yli.

Viimeisen viikon ennen juhlaa aloitin kampaamokäynnillä.

Kenelle nainen soittaa ensimmäiseksi saatuaa tärkeän kutsun, ystävälleen vai kampaajalleen? Tämä nainen ei joudu tekemään vaikeaa valintaa, sillä nämä kaksi määrettä henkilöityvät onneksi yhteen ja samaan ihmiseen. Muovaamon Paula Auvisen kanssa olemme jakaneet elämän erinäisä käänteitä kaukaisista Katri Valan koirapuiston jengin ajoista asti, joten hänhän se taas kääri hihat, kun pyöryläisen pään piti saada hyvä leikkaus ja kaunis väri. Maanantaina hoidettiin alustava työ, sunnuntaina sitten viimeistellään kutrit ojennukseen.

Tiistaina kävin kauneushoidossa taputeltavana ja hierottavana. Ihan rehellisesti sanottuna en usko siitä ulkoisesti valtavasti kaunistuneeni, mutta pimeääkin pimeämpänä vuodenaikana tuulien ja sateiden riepottelema ihmispolo ei juuri sen paremmin voi kuluttaa tuntia elämästään. Ulos astui rentoutunut ja kuin pidemmälläkin lepolomalla käynyt naisihminen.

Keskiviikkona tein pikkuhankintoja, huulipunaa, sukat ja jotain muuta pientä, mutta (muka) täysin välttämätöntä kosmetiikkaa. Lellimisviikon hengessä tietenkin.

Torstaina oli viikkoni viimeinen työmaapäivä, sillä perjantai oli nuijjittu täyteen muuta ohjelmaa.

Perjantaiaamu alkoi Mertin kanssa Huomenta Suomen lähetyksessä puvuista ja koruista jutustellen, mikä oli luonnollisesti erinomaisen mukavaa. Studiolta suuntasin suoraan Lahteen, missä Studio Töyrylän Teemu Töyrylä otti juhliin tekemästäni korusetistä ihan oikeat studiokuvat. Korukuvaus on sen verran oma taiteenlajinsa, että oli ehdottomasti oikea ratkaisu turvautua tosiammattilaisen apuun – kuten sivumennen sanoen aika useassa muussakin asiassa on. Kuvauspäivän jälkeen olin asiasta entistäkin vakuuttuneempi. Sen verran montaa alustaa, heijastinta, taustaa ja valoa päivän mittaan aseteltiin pikkuisen kohteen ympärille, jotta tulos oli toivottu.

Illalla oli puvun viimeinen sovitus. Mittatilausvaate jos mikä on juhlaa. Tässä vaiheessa kalenteria sovitukseen sisältyi juhlantunnun lisäksi toki myös jännitysmomentti. Puvun elementit ovat teknisesti haastavat. Ne on harsittu ja ommeltu käsin aika monta kertaa ennen kuin oli sen vihoviimeisen sovituksen aika. Vasta sovittaminen kertoisi, onko suunnittelijan vielä kerran otettava neula käteen ja jäätävä yöksikin ompelemaan… Ja tulos:

Työtunnit ovat kannattaneet, voi miten ne ovatkaan kannattaneet! Nyt enää helma valmiiksi

PS. Lauantaina päivällä, vähän ennen kynsieni laittoa, tuli viesti että puku on valmistunut. Tässähän aletaan olla valmiita juhlaan!

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s