Pieniä ihmeitä

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, pienestä kyläkaupasta, jonka tiskin takana kasvoin siitä asti kuin nenänpää sen reunan tasalle ylettyi. Talvet kuluivat tuttujen kyläläisten kanssa, mutta kesä toi tullessaan pääskyset, mökkeilijät ja muut muuttolinnut. Muistan ihailleeni kaupassa monena kesänä erään helsinkiläisen rouvan rintamusta vasten heilahtelevaa, hehkuvan punaista korua. Se oli minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan lumoavan ihana. Ilmeisesti koru oli hänellekin rakas, koska se niin uskollisesti pysyi käytössä.

Myöhemmin, opiskellessani kultasepäksi, ymmärsin tuon munanmuotoisen korun olleen emaloitua hopeaa. Senkin opin – kokemuksen kautta – että juuri punainen on haastavin väri emaloida. Punainen on tarkka uunin lämpötilasta ja sulatusajasta ja aina vaarassa palaa piloille.

Valmistuttuani ammattiin ja päädyttyäni itsekin Helsinkiin kävin kerran Aleksanterinkadulla vanhojen korujen myyntinäyttelyssä, jossa oli kokonainen kaulakääty täynnä munanmuotoisia riipusheloja. Ne olivat erivärisiä, erikokoisia, eri materiaaleista valmistettuja, osa yksinäänkin upeita, jotkin vaatimattomampia, mutta yhdessä ne olivat kuin lapsuusajan karkkivärinen unelma satakertaisesti todeksi tulleena. Olisin voinut jäädä koko päiväksi ihailemaan käädyn sattumanvaraista runsautta, jossa kaikki oli kuitenkin erikoisella tavalla juuri oikein.

Nykyään tiedän, että kaulakääty on luultavasti kuulunut jollekin 1800-luvulla venäläiseen säätyläisperheeseen syntyneelle naishenkilölle. Vauvana hän on saanut ensimmäisenä pääsiäisenään lahjaksi pienen munanmuotoisen riipuksen ketjuun kiinnitettynä. Seuraavana pääsiäisenä hän on saanut toisen munan, joka on kiinnitetty ketjuun ensimmäisen viereen. Joka pääsiäinen ketjuun on liitetty uusi pikkuruinen muna, kunnes hän on mennyt naimisiin. Silloin hän on hankkinut vanhaan ketjuun uutta elämänvaihetta kuvaavan uuden osan, johon on taas kertynyt uusi muna joka pääsiäinen, tällä kertaa aviomiehen eikä enää vanhempien lahjoittamana. Pikkumunien määrästä päätellen hän eli pitkän elämän, vaikka toki käädyssä saattoi olla lisäksi jonkin rakkaan ystävänkin antamia pääsiäislahjoja.

Arvokasta muistojen käätyä oli sallittua käyttää vain pääsiäissunnuntain ja helatorstain välisenä aikana, eli sinä 40 päivän mittaisena kirkkovuoden ajanjaksona, jonka Jeesus kristillisen perinteen mukaan vietti ylösnousemuksen jälkeen maan päällä.

File 29.3.2018 8.54.52

Etenkin ortodokseille muna on tärkeä vuoden suurimpaan kirkolliseen juhlaan liittyvä symboli. Se liitetään vertauskuvallisesti ylösnousemukseen, kun kovan, kuolleen kuoren sisältä syntyy uusi elämä. Siksipä korumunien perinnekin on syntynyt juuri Venäjällä, missä ortodoksisuus oli valtauskonto vuoden 1917 vallankumoukseen asti. Kaikki me tiedämme Fabergén verstaan suunnittelemat ja valmistamat mielikuvituksellisen koristeelliset ja häkellyttävän taidokkaat keisarilliset pääsiäismunat, jotka olivat satoja vuosia vanhan pääsiäismunien lahjoittamisperinteen kliimaksi. Fabergé ehti valmistaa keisarilliselle perheelle 50 munaa, mutta 51. ja 52. eivät valmistuneet koskaan. Vallankumous keskeytti työt.

Muna on kuitenkin ollut vahva symboli jo ennen kristittyjä. Koristeltuja linnunmunia on löydetty muinaisten etruskien haudoista, skyyttihaudoista taas marmorisia ja savesta tehtyjä munia. Meidänkin muinaistarustossamme hauraalla munalla on vankka asema, onhan sen mukaan koko maailma syntynyt sotkanmunasta. Germaanijumalatar Ostaran, aamunnousun, kevään ja hedelmällisyyden jumalattaren merkki on ollut muna, kuten monen muunkin hänen kaltaisensa jumalatarhahmon, jota on juhlittu kevätpäiväntasauksen tietämillä – ehkä joskus verisinkin uhrimenoin. Talven tuskat eivät kenties ole sallineet ihmisten siirtyä noin vain kepeästi kevääseen iloitsemaan selviytymisestään.

Meille pääsiäismunat ovat rantautuneet vasta 1800-luvulla venäläisten säätyläisten mukana, mutta etenkin makeispuolella niiden asema on muodostunut vankkumattomaksi. Hyvänen aika, Fazerin Mignon-munallakin on ikää jo 122 vuotta! Ja kuinka ollakaan, myös ne ovat kuuluneet tsaariperheen pääsiäiseen. Suomalaiset ovat siis kunnostautuneet jopa hämmentävästi tsaariperheen pääsiäisperinteiden parissa, kultasepistä makeismestareihin.

munat2

Minullekin on ajautunut aikojen saatossa muutama pieni pääsiäisyllätys.

Ristillä koristeltu emaloitu muna on aiheeltaan tyypillinen venäläinen. Punainen pientäkin pienempi lasimuna kultaisella vyöllä on juuri punainen, koska Maria Magdalenan kädessään kantama valkoinen muna muuttui punaiseksi osoittamaan keisari Tiberiuksen epäilemän ihmeen todeksi. Leppäkerttu on monen pikkumunan aihe, koska sen uskotaan tuottavan hyvää onnea. Valkoinen posliinimuna on maalattu ilmiselvin art deco -tyylisin koristein. Se lienee 1930-luvulta. Ja sitten on vielä se sininen muna, se, joka on pienistä ihmeistä suurin monellakin tavalla. Löysin sen pari vuotta sitten myytävänä kirpputoripöydältä, alkuperäisessä Oy Tillander Ab:n rasiassaan huimaan kolmen euron hintaan. Ok, tämä ei ole punainen, mikä olisikin jo ollut liikaa vaadittu tällaiselta arkipäivä ihmeeltä, mutta muuten se on juuri samanlainen kuin lapsuudessani asiakkaamme kaulalla ihailemani koru.

Tämän nähdessäni tulen aina ajatelleeksi, miten toiveilla on elämässä muutenkin tapana toteutua. Harvoin ne toteutuvat juuri täsmälleen siinä muodossa kuin haaveilimme, mutta toteutuvat kuitenkin.

Toivontäyteistä kevättä, ihania yllätyksiä!

Yllätysmuna

PS. Jo jonkin aikaa olen kaipaillut sellaista oikeaa lapsuuden suklaista yllätysmunaa, jossa olisi sisällä sormus, kimaltava ja värikkäällä lasikivellä varustettu. Kuinkahan käy? Ehkä vielä jonakin vuonna, ehkä…

 

 

 

 

Advertisements