Sovitus 1, metamorfoosi

IMG_9522

Ensimmäisen pukusuunnittelutapaamisen hengästyttävä vauhti jatkui. Sovitus oli studiolla vain muutaman päivän kuluttua siitä, kun suunnittelija oli illalla mittojen ottamisen jälkeen jäänyt suoraan työstämään pukua.


 

Mert oli etukäteen varoittanut, että tämä on nyt sitten vain lakanakankaasta tehty harjoituskappale, jotta en säikähtäisi kankaan vaihtuneen lennossa paria piirua arkisemmaksi. Kuulemma joku morsian on joskus ollut hiukan hämmennyksissään tullessaan ensimmäiseen hääpukusovitukseensa.

Morsiamet osaavat olla vaativia, väitetään, ja totta sen täytyy olla, sillä vaikka puku oli vasta raakilemainen luonnos ja muutaman mitan perusteella ommeltu, se oli istuvampi kuin yksikään valmisvaate. Siihen pukeutuminen oli nautinnollinen kokemus.  Huolimatta kolme numeroa liian isoista sovituskengistä, joilla horjuin peilin eteen, olo oli kuin prinsessalla.

Mert piirsi merkkejä kankaaseen, neulasi sisään sieltä ja täältä, sääti tuolta ja sovitti yksityiskohtia paikoilleen. Suunnitelma eli, detaljit muuttuivat ja tarkentuivat. Olin peilin edessä kuin muotisuunnittelijan luonnoslehtiön sivulle piirtyvä skissi. Lakanakangas koki siinä päälläni ja silmieni edessä muodonmuutosta hengestä lihaksi. Iltapuku oli syntymässä.

Olen rupatteleva ihminen. Rupattelin sovituksessakin asiasta ja asian sivusta. Vaikka Mert oli alati kohtelias, mikä piirre taitaa olla hänessä sisäänrakennettuna, oli helppo huomata missä hänen ajatuksensa olivat: työssä, työssä ja vain työssä – mutta eivät ollenkaan ryppyotsaisesti, vaan luomisen ja keksimisen iloa tuikkien.

Minun juhlani on jo alkanut.

PS. Ei yhtään ainoaa neulanpistoa! Respect.

 

 

 

 

Advertisements